tere taas
Tässä sitä nyt istun ja ihmettelen tätä elämän kulkua
Outoa on olla ittekseen ja samalta tuntuu että näin sen sit pitää vaan olla oloihin tottuu Uskon että kaikilla on oma tarkoituksensa.
Kuitenkin sitä jotenkin ihminen on niin outo pakkaus ensiksi sitä rakentaa omaa pesäänsä ja haluaa suojella sit yhtääkkiää tuhoaa sen kaiken. Niin kuin sitä ei ois koskaan ollukkaan.
jotenkin nyt orotan vain että Jumala ohjaa mun arkeani ja täytää sen tyhjiön mikä meni rikki Luotan sihen että mun elämäni on paljon suuremmassa käressä
Aina ei voi tietää koska joutuu haaskirikoon se vaan tulee niin arvaamatta Mun lohtuna on Taivaan isä siitä kuuluu kunnia hänelle Kun ajattelen niitä joilla ei oo mitään turvaa jää aivan yksin kipujensakanssa niin pahalta tuntuu.
Koen kuitenkin itse jotakin valtavaa rauhaa kaikki on hänen kädessä loppupelissä.
menään vaan etiäpäin