kuukaus taas menty
Niin tää elämä menee omaa rataansa nyt jo olaan Maaliskuun alku taipaleella. Mitähän se kukaus tuo tullessaan.
Oon odtuksen mielin sillä odotan jotakin mahtavaa Jumalaltani.
Tuli taas jälleen koettua oma pienuutensa kun kävi kivut yli voimien kumma vaan toi vekotin rinnassa se ainakin huomauttaa jos ei oo kaikki asiat kunnossa.
Kun ois toi sielunkin elämä niin että se huomauttaisi jos ollaan menossa harhaan tai pois Jumalan suunitelmasta. niin kun kokis oikeiken tuon infaratti kivun rinnassa niin ukson että siinä kuoleman ongnestissa jo ihminen kääntyisi pois väärältä tieltä sillä se kipu on todella epämiellyttävä.
Mutta niin vaan ei oo. Että tääällä ois ruuhakaan astin parannuksen paikalle pyrkiöitä.
Jotenkin samalalla ajattelen että siinä yksinäisyydessä joka jokainen jossain vaiheessa kohtaa Niin Ei siinä sanat riitä lohduttamaan Kaiken kivun ja pettymyksien kesskellä voi vain Herra meitä lohduttaa.
Kun itte maksasin niissä kivuissani niin luulin että todella nyt lopullinen lähtö on edessä. Kettään en kerinnyt hyvästellä kaikki jäi niinkuin jäi.. silloin mielessäni kävi että mitkä olivat mun viimeset sanat mun lapsille mun läheisille vai oliko mitään sanoja ??
Silloin tajusin Jumalani puheen että rakasta todella lähinmäistäsi
Ja päässäsäni alkoi soida tuo tuttu laulu TUO SAMA VANHA RISTINPUU Ja näin todella että tuo risti ylleni kaareutu.
Jos luet tätä niin muista että Jumala on sinun kanssasi
Ja Hän varjelee sinut kaikilla teilläsi